Bilbao, vika viikko ja kotiutuminen

Vihdoin sain aikaa ja muistin kirjotella mun Bilbao tarinan loppuun teille! Elikkäs


Vikalla viikolla me maalattiin loppuun kaikki mitä oli viel maalattavana. Maanantaina meille kerrottiin että Manu haluu kaikki ulko-ovet mustaksi, eli yks iso ja toinen vähän pienempi oli viel maalattavana. Lähettiin Manun kans käymään yllätysyllätys maalikaupassa hakemassa loput maalit. Tällä kertaa kielen kanssa ei ollu ongelmia ku Manu oli mukana. Otettiin 15 litran purkit sekä punasta että mustaa maalia. Punasella maalattiin eurolavoista tehdyt kierreportaat, nekin tosin taiteellisesti, herra johtaja ei halunnut täydellisyyttä. Vois sanoa, että mitä erikoisempi maalaus sitä täydellisempi Manulle. Mustalla maalilla maalattiin sitte ne kaks vikaa ovea.

Tiistaina Manu pyys meitä maalaamaan viel muutaman pöydän kokonaan mustaksi. Yks niistä oli jo alunperin musta, mut väri oli vähän haalistunu ni maalattiin seki siis uusiks mustaksi. Yks oli semmonen vihertävän harmaa ja vika oli sit oikee kunnon väriläjä, siitä löyty vähän kaikkia värejä.

Nää siis maalattiin mustaksi!

Keskiviikkona me tehtiin ihan törkeen pitkä työpäivä, ja mun selkä huomautti mulle siitä sitten yöllä. Alotettiin päivä 10.30 vikalla tapaamisella Ceken kanssa toimistolla. Sen jälkeen ei sitte paljoo taukoo pidettykkään. Eli ku oltiin saatu kaikki omat hommat tehtyä LaCaldella ja Zawpilla ni mentiin Papeleraan kattoo jos tyypit tarvis apua, ja siellä ne laitto isoja valokuvia roikkumaan. Kuvat laitettiin siis langalla (vahvempaa ku siima mutta ohuempaa ku rautalanka) katonrajassa olevasta rautasäleiköstä (?) roikkuun, ja siellä oli siinä vaiheessa vaan muutama tekemässä sitä. Ojennettiin siis auttavat kätemme!

Siinä kympin aikaan ajateltiin et pian pitää lähtee metrolle, mut sit Manu lupas että tehään tää loppuun ni hän heittää meiät sitte asunnolle. Saatiin kuvat ripustettuu siinä hiukan ennen kahtatoista ja siinä vaiheessa selkä oli aika heikkona joten olin ihan onnellinen päivä oli almost done. Vähän aikaa siinä säädettiin ni Aritza ja Sofia sano että multa jää seuraava päivä kokonaan välistä, mä jään kotiin ja katon leffoja ja makaan sängyssä (tää ei siis toteutunut). No mutta saatiin taksi ja oltiin siinä yhden jälkeen kämpillä.

Torstaina mentiin ysiks Papeleraan, otin 1000mg särkylääkkeen sillon yöllä ja sit uusiks heti aamulla. Otin vielä lääkkeet mukaan jos sattuu alkaa sattuun. Eli Torstaina alko siis konferenssi! Sofia ja Aritza ei ollu hirveen ilosia ku näki mut töissä, mut sanoin et selkä on jo paljon parempi, ni ne pienen väännön jälkeen anto olla. Meit laitettiin Zawpin pop up kauppaan "töihin". Oltiin oltu siellä hetken aikaa ni Manu tuli sanoon et hän haluu kaikki takahuoneessa olevat ikean "rauta"hyllyt kootuksi. Tehtiin siis sitä koko päivä. Kolmen jälkeen mentiin takas Papeleralle syömään ja jäätiin sinne sit jokski aikaa katteleen ja autteleen. Kuuden aikaan mentiin kämpille.

Perjantaina toka ja meidän vika konferenssipäivä. En tiiä mitä mulle perjantaina tapahtu mut musta tuli kaikkien kaveri. Puhuin ihan kaikille! Perjantain konferenssipäivä oli suurimmilta osin LaCaldessa. Ruuat syötiin Papelerassa. Mentiin Papeleraan siinä kolmelta syömään ja sen jälkeen tytöt alko opettaa mulle espanjaa. Yks lause minkä he opetti oli "soy la puta ama" mikä siis tarkottaa "I'm fucking best" ja sitä mä sit hoin koko loppu päivän ihan iltaan asti kun tyypit kysy että "Suvi what are you". Käytiin välissä kämpillä pistämässä laukut kondikseen ja mentiin siit takas Zawpille. Katottiin yks lyhyt "filmifestivaali" ja sen jälkeen mentiin siihen popup kauppaan ku Manu halus meidät sinne siinä puol ykstoista. Mein yllätykseksi siellä oli sitte kaikki muutkin Zawpilta. Manu puhu meille tosi ihanasti (Nerea kääns Manun puheet englanniksi) ja lopussa he anto meille jokaselle lahjakassin. Kassissa oli Baskimaassa valmistettu niin upee kaulakoru, oli itkussa hiukan pidättelemistä. Siinä ku osa lähti kotiin ni kyyneleet tuli ku tajus että osaa näistä tyypeistä ei koskaan enään nähdä.

Tässä tää kaulakoru!

Tässä on Sofia!

¨

Tää tässä on Mona!

Tässä on keskimmäisenä Oiartza ja oikeella on Naia!

Vasemmalla on mun vieressä Manu, sitten heilahtaa Aritza, sitten Inigo, Jorge (Txoritxo!!), Nerea, Naian ja Oiartzan päiden valissä näkyy Emilio.

Täältä löytyy taas Jorge, Aritza, Nerea, Ruth, Emilio, Niina, Daria, Jon, Andrea, joku tuntematon, Sofia, Oiartza, Naia, Naian takana taustalla näkyy Natxo, ja mun vieressä taas Manu.

Tässä mä sain mun lahjan, ilmeestä voi päätellä että olin yllättynyt!

Vikana sillon perjantaina saatiin vielä kiva kävelyreissu kun metron kanssa oli sählinkiä ja käveltiin semmonen tunti Deustosta Santutxuun. Vielä vika katsaus Bilbaosta.

Lauantaina meille tuli kyyti siinä 7.45, ihana Joseba oli taas mein kuskina! Hän oli siis se ketä meidät myös haki ekana päivänä lentokentältä. Mun lento lähti 10.50, kymmenen minuuttia aikataulusta jäljessä. Välilasku oli Tukholmassa josta jatkolento lähti 15.15.

Fiiliset lentopäivältä. Olis sinne mielellään jääny kauemmaksikin!

Helsingissä olin siinä viiden jälkeen. Viljami oli mua vastassa kentällä, ihan mahtava tunne nähdä se odottamassa mua portilla. Kyllä sen ikävän huomas siinä vaiheessa kun kaikki näki vaikkei sitä oikeen siellä Bilbaossa tuntenukkaan.

Kotiutuminen on menny tosi hyvin, pieni kaipuu on takas Bilbaoon ja lentojaki oon jo kattellu. Jos vaan on mahdollista ni lähen pienelle käynnille vielä tän vuoden puolella! Suomessa muuttu kaikki asiat tosi nopeesti. Tiistaina (29.5) mun työsopimus grillillä lopetettiin ja siitä alle 20 minuutin päästä sainkin jo uuden työpaikan. Irtisanoin samana päivänä mun vuokrasopimuksen Vammalan kämpältä ja pariviikkoa sitten palautin avaimet. Viljamin kanssa ollaan alettu metsästämään ekaa yhteistä kotia! Tarkotus olis muuttaa tossa elokuun alussa yhteen. Oon ihan kikseissä! Juhannuspäivänä meille tulee viis vuotta täyteen. Vilin lakkiaisiakin vietettiin siinä kesäkuun alussa!

Tähän loppuu mun tarina kuuden viikon työssäopista Bilbaossa. Ikimuistosia ja jännittäviä hetkiä tuli kyllä koettua, enkä päivääkään vaihtais pois!

Ihan vikana vielä ryhmäkuva mein konferenssista, siellä oli siis paljon ihmisiä ympäri maailmaa!

Bueno!